Suomenruotsalainen viittomakieli

Suomenruotsalainen viittomakieli on toinen Suomessa käytetyistä viittomakielistä. Se sijoittuu suomalaisen viittomakielen ja ruotsalaisen viittomakielen välimaastoon.^[1] Kuten puhutuissa kielissä, myös suomenruotsalaisessa viittomakielessä on murteita.^[2] Suomenruotsalaisen viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen väestötietojärjestelmään kesäkuusta 2021 alkaen.^[3]

Suomenruotsalainen viittomakieli on Unescon uhanalaisten kielten listalla erityisen uhanalainen. Eduskunnan sivistysvaliokunnan mukaan kieli katoaa noin kymmenen vuoden aikana, jollei ryhdytä toimiin sen elvyttämiseksi.

Suomenruotsalainen viittomakieli on mainittu ensimmäistä kertaa vuonna 1985, jolloin Terhi Rissanen kirjoitti tutkimuksessaan Viittomakielen perusrakenne suomalaisessa viittomakielessä olevan kaksi murretta: suomalaisten kuurojen käyttämä kielimuoto ja suomenruotsalaisten kuurojen käyttämä kielimuoto. Ennen tätä suomenruotsalaista viittomakieltä ei ollut ajateltu omana kielenään, vaan siitä oli käytetty nimitystä ”Borgåtecken” (”Porvoon viittomat”).

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :0 ei löytynyt
2. ↑ Kirkkokäännöksiä nyt myös suomenruotsalaiselle viittomakielelle Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2019.
3. ↑ Suomenruotsalaisen viittomakielen voi ilmoittaa nyt äidinkielekseen väestötietojärjestelmään - Suomi.fi www.suomi.fi. Viitattu 3.11.2021.